Kaikki alkoi bensan hajusta

Oli elokuu 2017, ja istuin vuokratun Teslan sisällä Sedonan Superchargerilla Arizonassa, kun haistoin bensan hajun.

Ulkona oli 95 astetta, ja olimme istuneet siellä ikuisuuden. En vielä ymmärtänyt, että akun lataaminen 80 %:sta 100 %:iin voisi kestää niin kauan, varsinkin äärimmäisessä kuumuudessa. Tesla kamppaili pitääkseen akkunsa viileinä.

Tuolloin omistin vuoden 2014 Kia Soulin, ja olin lukenut huolestuttavia raportteja Kioiden syttymisestä tuleen Yhdysvalloissa. Hetkeksi tuttu huoli valtasi mieleni.

Sitten muistin, etten ollut omassa Kiaissani.

Haju tuli viereiseltä huoltoasemalta, jossa säiliöauto täytti maanalaisia tankkeja. Minun oli pakko nauraa itselleni. Vaikka kuumuuden takia olin myös hieman huolissani Teslan syttymisestä tuleen.

Kumpikaan ei syttynyt.

Pitkästä odotuksesta huolimatta rakastin Tesla-latauskokemusta. Kytkit vain johdon kiinni. Ei sovelluksia, ei luottokortteja, ei ohjeita. Auto ja latauslaite hoitivat kaiken.

Ihailin tuota yksinkertaisuutta.

Vuonna 2019 vaihdoin bensiinikäyttöisen Kia Soulini vuoden 2019 Soul EV:hen. Silloin sain kokea, millaista lataaminen oli Teslan ekosysteemin ulkopuolella.

Tarvitsin eri sovelluksia eri latausverkostoille. Jotkut vaativat etukäteen ladattuja saldoja. Toiset tarvitsivat mobiiliverkkoyhteyden kommunikoidakseen palvelimen kanssa ennen kuin ne edes alkoivat toimittaa sähköä. Joskus koko prosessi epäonnistui.

Se oli naurettavaa.

Eniten minua yllätti se, että suuri osa tästä latausinfrasta oli syntynyt vasta sen jälkeen, kun Tesla oli jo osoittanut, kuinka yksinkertainen kokemus voisi olla. Myöhemmin tulevan teknologian pitäisi olla parempaa, eikö niin?

Tesla oli asettanut riman. Silti suuret autonvalmistajat ja latausyritykset, mukaan lukien yritykset, joilla on valtavat taloudelliset ja insinööriresurssit, olivat jotenkin onnistuneet tarjoamaan monimutkaisemman kokemuksen.

Sen sijaan, että olisi koordinoitu saumattoman latauskokemuksen ympärillä, ala oli jättänyt kuluttajat tasapainoilemaan sovellusten, tilien, maksujärjestelmien ja yhteensopimattomien verkostojen kanssa.

Yrityksillä kuten GM, Toyota ja Kia oli huomattavasti suuremmat resurssit kuin Teslalla sen alkuvuosina. Varmasti he olisivat voineet tehdä yhteistyötä tehdäkseen lataamisesta yhtä yksinkertaista kuin auton kytkemisestä pistorasiaan.

Mutta ilmeisesti se oli liikaa pyydetty.

Sitten huomasin jotain mielenkiintoista asuinkerrostaloni maanalaisessa pysäköintihallissa. Tavallinen sähköpistorasia oli aivan pysäköintipaikkani vieressä.

Alkoin kytkeä siihen. En ollut pyytänyt lupaa, mutta sitä vastaan ei ollut sääntöä, ja rakennus tarjosi jo yhteisen Tason 2 latauspisteen palveluna. Lataamalla omalla paikallani jätin kyseisen latauspisteen muiden sähköauton omistajien käyttöön.

Ja silloin tein löydön, joka muutti tapani ajatella sähköautoista.

Tason 1 lataus oli uskomattoman tehokasta.

Useimpina päivinä autoni seisoi pysäköitynä tunteja. En tarvinnut nopeaa latausta. Tarvitsin vain korvata ajamiseen kuluttamani sähkön. Tavallinen pistorasia pystyi helposti hoitamaan suurimman osan päivittäisestä ajostani. Voit selvittää, pitääkö tämä paikkansa omassa ajossasi käyttämällä EV Home Charger Calculator.

Parempaa vielä, kokemus oli juuri sitä, mitä olin rakastanut Teslassa.

Kytke. Kävele pois.

Ei sovellusta. Ei verkkoa. Ei monimutkaista elektroniikkaa neuvottelemassa palvelimien kanssa jossain internetissä.

Aloin miettiä, miksi kerrostalo- ja asunto-osakeyhtiörakennukset käyttävät tuhansia dollareita kehittyneeseen latauslaitteistoon, kun tavalliset pistorasiat tai edulliset taso 2 -asemmat voisivat hoitaa suuren osan työstä.

Sähkö oli jo siellä. Latausteknologia oli jo auton sisällä.

Puuttui vain yksinkertainen tapa seurata, kuka käytti kuinka paljon sähköä ja mitä heillä oli maksettavana.

Tietenkin se vaatisi jonkinlaista luottamusta. Kuljettajien pitäisi kirjautua sisään ja ulos rehellisesti. Mutta kerrostalossa tai asunto-osakeyhtiössä, jossa asukkailla on jo vakiintunut suhde ja sopimus kiinteistön kanssa, se vaikutti täysin järkevältä.

Entä jos autotallissa ei ollut internet-yhteyttä? Kuka välittää? Kytke laite, lataa auto ja kirjaa tai säädä lataussessio myöhemmin.

En voinut lakata ajattelemasta sitä.

Lopulta päätin rakentaa ohjelmiston itse.

Nimesin sen EVnSteven.

Yksinkertainen tapa ihmisille jakaa olemassa olevaa sähköinfrastruktuuria, seurata latausaikaa ja maksaa oma osuutensa ilman kallista laitteistoa tai tarpeetonta monimutkaisuutta.

Taaksepäin katsottuna on huvittavaa, että koko matka alkoi bensan hajusta Arizonan autiomaassa.

Mutta todellinen oivallus tuli paljon myöhemmin, maanalaisessa pysäköintihallissa, kun löysin, kuinka paljon teknologiaa emme oikeastaan tarvitsekaan.

David Williston
Perustaja, EVnSteven.app